Kiipeilyä ja kahvikuppeja

Töissä istuminen voi olla rankkaa puuhaa. Täällä voi nimittäin kirjoitella vaikka blogia, onhan se erityisen raskasta ja puuduttavaa!

Menneestä tampereen retkestä muistui tänään mieleeni parveke kerrostalon korkeimmassa kerroksessa, jossa parvekkeen kaide oli vyötäröni kohdalla ja neliötilaa ei ollut ollenkaan, eli kyseessä oli ns. ranskalainen parveke. Koen pientä korkeitten paikkojen kammoa, joten tuntui todella pelottavalta olla edes lähellä parveketta ja se vaikutti erittäin vaaralliselta, sillä tiputusta oli kymmeniä metrejä. Kuitenkin jollain tavalla koin mielenkiintoiseksi kokea vaistonomaista pelkoa ja ahdistusta. Itsensä voittaminen on tärkeää. Aina on parempi vaatia parannusta itseltään, kuin muilta ja osata myös välillä jättää vertailut pois. Tämän ovat suomalaiset unohtaneet.

Tähän liittyen järjestinkin tanssipelisivuston keskustelupalstalle pienen pollin koskien PK-seudun harrastajien kiinnostusta lähteä kokeilemaan kiipeilyä valvotuissa olosuhteissa. Jos satut olemaan yksi harrastajista, laita ihmeessä vastaus aiheeseen ja tule kokeilemaan. En itsekään ole moista harrastanut, mutta kiipeily oli aina lapsena hauskaa ja toivon, että useampikin tuttu ihminen innostuisi kokeilemaan.

Tanssipelejä pitäisi kai myös pelailla. Viikko saattaa kylläkin mennä pitkälti siinä, että kotona siirrellään tavaroita ja muutetaan järjestystä. Jostain syystä huonekaluja on välillä hauska siirrellä paikasta toiseen. Enkä myönnä, että sisustaminen olisi kivaa!